Jääkiekkokenttä näyttää paperilla yksinkertaiselta: suorakulmio, muutama viiva, kaksi maalia. Mutta heti kun alat laatia nurmikon budjettia, tilata rullia tai ohjeistaa kentänrakennusryhmää, yksi kysymys ratkaisee kaiken: mitkä ovat maahockeykentän tarkat mitat, ja kuinka paljon tilaa ja nurmikkoa projekti todella tarvitsee? Tässä oppaassa käydään läpi vakiokoot, FIH:n sääntöjen mukaiset merkinnät, mittausmenetelmät, tekonurmen tarjous ja ne suunnitteluratkaisut, jotka erottavat sujuvan asennuksen kalliista korjaustoimenpiteistä.
Yleiset maahockeykenttien mitat ja maahockeykentän suunnittelu
Täysikokoiset ulkokentät noudattavat vakiintuneita kilpailumittoja, kun taas sisäkentillä, harjoitusalueilla ja monitoimihalleissa on erilaiset tilavaatimukset. Näiden erojen ymmärtäminen auttaa määrittämään pelialueen, ympäröivän turva-alueen sekä kuhunkin hankkeeseen sopivan keinonurmijärjestelmän.
Ulkokentän maahockeykentän mitat
FIH:n maahockey-sääntöjen mukaan tavanomaisen ulkokentän mitat ovat 91,40 m × 55 m (100 × 60 jaardia), ja se on suunniteltu 11 pelaajan otteluille. Pelikenttään kuuluu kaksi takaviivaa, kaksi sivurajaa, laukaisupiirit ja 23 metrin viivat. Pelialueen lisäksi kentän suunnittelussa on otettava huomioon kentän rajojen ulkopuolella sijaitsevat turva-alueet, jotta kentän ympärille jää riittävästi tilaa.
| Kenttäkomponentti | Vakiomitat / Suositellut mitat | Muut tekniset tiedot |
| Leikkialue | 91,40 m × 55 m | FIH:n standardikokoinen 11 pelaajan kenttä |
| Loppulinjan valuma-alue | Vähintään 3 m | Suositeltu kokonaisleveys: 5 m |
| Sivurajan valuma-alue | Vähintään 2 m | Suositeltu kokonaisleveys: 3 m |
| 23 metrin linjat | 22,90 m kummastakin takaviivasta | Merkitty kentän koko leveydeltä |
| Heittopiiri | 14,63 m:n säde | Tunnetaan myös nimellä D, ja siinä on 3,66 metrin pituinen suora osuus |
| Tavoite | leveys 3,66 m × korkeus 2,14 m | Mitattu pylväiden sisäreunojen välistä poikkipalkin alapuolelle |
| Rangaistuspiste | 6,40 m maalilinjan sisäreunasta | Sijaitsee kunkin maalin edessä |

Sisähockeykentän mitat
FIH:n sisähockey-sääntöjen mukaan suositeltavan sisähockeykentän mitat ovat 44 m × 22 m, ja kilpailusääntöjen niin määrätessä sallittu vähimmäiskoko on 36 m × 18 m. Pelialue on suljettu sivulaudoilla sen pidemmillä sivuilla, kun taas lyhyemmät sivut on merkitty takaviivoilla. Pelikentän ympärille suositellaan lisätilaa pelaajien turvallisuuden takaamiseksi.
| Kenttäkomponentti | Vakiomitat / Suositellut mitat | Muut tekniset tiedot |
| Leikkialue | 44 m × 22 m | Pienin sallittu koko: 36 m × 18 m |
| Loppulinjan valuma-alue | Vähintään 3 m | Suositellaan jokaisen takalinjan ulkopuolelle |
| Sivupöydän valuma-alue | Vähintään 1 m | Suositellaan sijoitettavaksi kummankin sivupöydän viereen |
| Tavoite | 3 m leveä × 2 m korkea | Verkon syvyys: vähintään 0,8 m poikkipalkin kohdalla ja 1 m maanpinnan tasolla |
| Heittopiiri | 9 metrin säde | Mitattuna maalilinjan alueelta |
| Rangaistuspiste | 7 metriä maaliviivalta | Sijaitsee kunkin maalin keskikohdan edessä |
Maahockeyharjoittelu- ja monilajialueet
Toisin kuin täysikokoiset 11 pelaajan maahockeykentät, harjoitusalueilla ja monitoimikentillä ei ole yhtä vakiomittaista kokoa. Niiden pohjapiirrokset riippuvat ikäryhmästä, pelaajien lukumäärästä, harjoitustavoitteista ja käytettävissä olevasta tilasta.
Yleisiä järjestelyjä ovat esimerkiksi puolikenttäiset harjoitusalueet, pienikokoiset jääkiekkokentät ja yhteiskäytössä olevat urheilutilat. Hockey5s on toinen vaihtoehto pienemmille tiloille, sillä siinä pelataan vähemmällä pelaajamäärällä ja pienemmällä pelialueella.
| Kentän tyyppi | Tyypilliset / suositellut mitat | Muut tekniset tiedot |
| Puolikenttäinen harjoitusalue | Noin 45,7 m × 55 m | Voidaan luoda jakamalla täysikokoinen kenttä sen pituussuunnassa |
| Hockey5s-kenttä | 40 m × 23,7 m | FIH:n standardikilpailukoko; viisi pelaajaa joukkueessa |
| Elite Hockey5s -kenttä | 48 m × 31,76 m | Käytetään korkeamman tason turnauspaikoissa |
| Nuorten harjoitusalueet | Vaihtelee ikäryhmän ja harjoittelumuodon mukaan | Pienemmillä pelialueilla mahtuu pelaamaan vähemmän pelaajia, ja siellä voidaan järjestää taitoihin perustuvia harjoituksia |
| Monilajialueet | Riippuu urheilulajista ja käytettävissä olevasta tilasta | Edellyttää kentän mittojen, viivoitusten ja pinnan vaatimusten yhdenmukaistamista |
FIH:n säännöt: maahockeykentän mitat
The Kansainvälinen jääkiekkoliitto (FIH) määrittelee kilpailussa käytettävän asettelun. Tärkeimmät sääntöjen mukaiset mitat ovat:
- Leikkialue: 91,40 m × 55,00 m, jolloin pidemmät sivut ovat sivurajoja ja lyhyemmät sivut takarajoja.
- Keskiviiva: takalinjojen puolivälissä.
- 23 metrin linjat: 22,90 metriä kummastakin takaviivasta (25 jaardia imperiaalisissa mittayksiköissä).
- Heittopiiri: jokaisesta maalipylväästä piirretään 14,63 m:n säteellä oleva ympyrä, jotka yhdistetään 3,66 m:n pituisella, takaviivaan yhdensuuntaisella suoralla viivalla. Pisteviiva merkitsee 5 m:n etäisyyden ympyrän ulkopuolella.
- Rangaistuspaikka: 6,40 m takaviivan sisäreunasta, pylväiden välissä keskellä.
- Tavoite: Leveys 3,66 m ja korkeus 2,14 m; takaseinän ja sivuseinien syvyys on noin 1,2 m.
- Viivan leveys: 75 mm, ja viivat kuuluvat niiden rajaamaan alueeseen.
FIH:n vaatimukset kehysten, valaistuksen ja pintojen sertifioinnin osalta päivitetään säännöllisesti, joten tarkista aina kohdesertifiointitasosi voimassa olevat vaatimukset ennen piirustusten viimeistelyä.
Maahockeykenttä mittoineen
Maahockeykentän mittaamisen periaatteet
- Yksiköt: Tekniset tiedot ilmoitetaan metreinä, mutta amerikkalaisissa projekteissa ja laitteissa käytetään usein jalkoja ja jaardeja. Muunna yksiköt kerran heti alussa ja pidä yllä yhtä pääpiirustusta, jossa on molemmat yksiköt (1 m = 3,281 ft = 1,094 yd).
- Mittauksen lähtökohta: Kaikki mitat otetaan ulompi raja-viivojen reunaa, jolloin 75 mm:n viivan leveys jää pelialueen sisälle. Tämän seikan epäjohdonmukaisuus on yleisin syy siihen, että kenttä on muutaman senttimetrin verran väärässä paikassa.
- Työkalut: Laseretäisyysmittari on nopea apuväline pitkien etäisyyksien mittaamiseen, teräksinen mittanauha on luotettava varaväline tarkistusta varten, ja teodoliitti tai takymetri antaa tarkat suorakulmat ja kulmapisteiden sijainnit suurissa projekteissa.
Kuinka mitata maahockeykenttä
- Keskiviivan määrittäminen: Määritä pelikentän pitkän akselin sijainti ja merkitse kunkin takaviivan keskipiste, minkä jälkeen merkitse keskiviiva 45,70 metrin päähän kustakin takaviivasta.
- Mittaa sekä sivurajat että takarajat: Merkitse kulmat kohtaan 91,40 m × 55,00 m ja tarkista sitten molemmat lävistäjät. Niiden pituuksien tulisi olla samat; oikean pelikentän lävistäjän pituus on noin 106,67 m.
- Määritä 23 metrin viivat: Mittaa 22,90 metriä kummastakin takaviivasta ja merkitse viiva kentän koko leveydelle.
- Määritä maalialue ja rangaistuspotkupaikka: Merkitse maalin keskipiste, aseta maalipylväät 3,66 metrin etäisyydelle toisistaan ja piirrä sitten 14,63 metrin kaaret sekä 3,66 metrin suora viiva. Merkitse rangaistuspotkupaikka 6,40 metrin päähän takaviivasta.
- Maalien ja kentän merkintöjen merkitseminen: Aseta maalit takaviivalle ja merkitse 5 metrin pituinen katkoviiva sekä projektin edellyttämät kulmapisteet ja penkkien sijainnit.
klo MightyGrass Valmistamme jääkiekkokenttien tekonurmea asiakkaan toivomien mittojen mukaan ja toimitamme viivoitetut rullat piirustustenne mukaisesti, mikä lyhentää kentän merkitsemiseen kuluvaa aikaa ja vähentää paikan päällä tapahtuvia mittausvirheitä.
Maahockeykenttien tekonurmen laskelmat
Vaihe 1: Pelialue: 91,40 m × 55,00 m = 5 027 m².
Vaihe 2: Lisää liikkumavara: Jos lisäät esimerkiksi 2 m kummaltakin sivulta ja 3 m kunkin takaviivan takaa, pinta-alaksi tulee 97,40 m × 59,00 m = 5 747 m² (noin 61 860 neliöjalkaa).
Vaihe 3: Lisää asennuksessa syntyvä hukka: Saumat, leikkausjätteet ja ylijäämät lisäävät pinta-alaa tyypillisesti 3–5%, joten tilaa kyseisessä esimerkissä noin 5 920–6 030 m².
Vaihe 4: Tarkista rullan asettelu: Jääkiekko turve Toimitetaan yleensä noin 4 m leveinä rullina. 59 m:n leveydelle tarvitaan 15 rullaa, joista viimeinen leikataan sopivaan mittaan. Rullien asettaminen kentän pituussuuntaan tai poikittain vaikuttaa sekä hukkamäärään että saumojen sijaintiin, joten varmista, että ymmärrät maahockey-tekonurmen asennussuunnitelman.
| Kohde | Esimerkkiarvo |
| Leikkialue | 5 027 m² |
| Pinta-ala, josta vesi valuu pois | 5 747 m² |
| Tilausmäärä (+3–51 TP3T-jätettä) | noin 5 920–6 030 m² |
Jos lähetät meille rakennuspiirustuksesi, tiimimme voi laatia pohjapiirroksen ja määrälaskelman.

Maahockeykentän arkkitehtoninen suunnittelu
Jääkiekkokenttä on järjestelmä. Näkyvä osa tekonurmi on vain rakenteen ylin kerros, johon kuuluvat pohjatyöt, viemäröinti, reunakiveys, aidat ja usein myös kastelujärjestelmä, ja nämä kaikki on suunniteltava yhdessä.
Kentän suunnittelu ja työmaan valmistelu
- Suunta: mikäli mahdollista, suunnata kentän pitkän akselin suunnilleen pohjois–etelä-suuntaan, jotta pelaajille ja maalivahdeille aiheutuva auringon häikäisy matalalla taivaalla voidaan rajoittaa.
- Maanrakennustyöt: poista pintamaaperä, poista pehmeät kohdat ja tiivistä pohjakerros, jotta alusta ei vajoa.
- Ympäröivä alue: jätä rivien ulkopuolelle puskuritilaa valumavesille, aidoille, penkeille ja huoltotieille.
Aluskerros ja viemäröintijärjestelmä
- Pohjarakenne: tiivistetty, raekokojärjestyksessä lajiteltu kivipohja, jonka päällä on hieno, tiiviisti viimeistelty kerros, takaa jääkiekon vaatimusten mukaiset toleranssit.
- Viemäröintikerros: reuna- ja tarvittaessa maan alla olevat viemärit poistavat veden nopeasti ja suojaavat pohjaa.
- Kaltevuus: loiva, tasainen kaltevuus (yleensä noin 0,5%) ohjaa veden poistopisteisiin, ja tasaisuus on tarkistettava 3 metrin suoraviivaimella ennen nurmikon asettamista.
Maahockeykentän tekonurmijärjestelmän suunnittelu
- Jääkiekkokentän pinta: Vesipohjainen, kuiva (ilman kastelua) tai hiekalla peitetty, valinta riippuu pelitasosta.
- Langan rakenne: lyhyitä, tiheitä ja hienoja kuituja, jotka takaavat nopean ja tasaisen pallon vierimisen.
- Kastelu: välttämätöntä vesipohjaisissa järjestelmissä ja valinnainen muissa järjestelmissä.
- Iskunvaimennin: asennetaan silloin, kun järjestelmä tai sertifiointi sitä edellyttää, iskunvaimennuksen ja ajomukavuuden säätelemiseksi.
Valaistus, aidat ja aputilat
- Valaistus: valaistustasot riippuvat käyttötarkoituksesta, klubiharjoituksista televisioitaviin kilpailuihin.
- Aitaaminen: ympäröivät aidat ja pallonpysäytysverkot, jotka ovat yleensä korkeammat maalien takana.
- Maalit ja varusteet: maalipylväät, penkit, vaihtopenkit ja varusteiden säilytystilat.
Tärkein opetus on, että nämä tekijät vaikuttavat toisiinsa. Jääkiekkokentän turvejärjestelmä, jota valittaessa ei ole otettu huomioon pohjaa, viemäröintiä ja reuna-alueita koskevia yksityiskohtia, ei toimi suunnitellulla tavalla.
Maahockeykentän koon suunnitteluun vaikuttavat tekijät
Kokonaiskonsepti on määritelty, mutta projektin laajuus ja tekniset vaatimukset eivät ole. Nämä viisi tekijää ratkaisevat, mitä lopulta rakennetaan:
- Käytettävissä oleva maa-ala: tontin on riitettävä pelialueelle, valuma-alueelle, aitaamiselle ja kulkuväylille, ja sen muoto määrää usein kentän suunnan.
- Kilpailutaso: kansainvälisen ja kansallisen sarjatason urheilupaikoissa vaaditaan täydelliset sertifiointivaatimusten mukaiset tekniset tiedot, kun taas kouluissa ja harjoituskentillä voidaan käyttää yksinkertaisempaa järjestelmää tai pienempiä kenttäpiirroksia.
- Hankkeen budjetti: jääkiekkokentän tekonurmi, pohjarakenteet, viemäröinti, valaistus ja aidat muodostavat yhdessä kokonaiskustannukset, joten pohjarakenteista ja viemäröinnistä ei pidä missään tapauksessa tinkiä tekonurmen kustannusten säästämiseksi.
- Ilmasto ja ympäristö: Sateiden voimakkuus määrää valumakapasiteetin, kun taas lämpötila ja veden saatavuus vaikuttavat siihen, valitaanko vesipohjainen vai kuiva (kastelematon) viljelyjärjestelmä.
- Käyttötarkoitus: Kilpailukentillä tarvitaan sertifioitua tekonurmea ja tiukkoja tasaisuusvaatimuksia, harjoituskentillä suositaan kestäviä ja vähän huoltoa vaativia järjestelmiä, kuten hiekalla peitettyä jääkiekkonurmea, ja monikäyttöisillä urheilualueilla nukan korkeus, täyteaine ja iskunvaimennuskerros on määriteltävä yhdessä.

Maahockeykentän suunnittelussa huomioitavat seikat
Maahockeykentän nurmikon valinta
- Vesipohjainen jääkiekkokenttä: suunniteltu kasteltavaksi ennen peliä ja pelin aikana. Se tarjoaa pallolle suurimman nopeuden ja on yleinen huipputasolla.
- Hiekalla päällystetty jääkiekkokenttä: hiekalla täytetty kenttä, joka tarjoaa tasapainoisen yhdistelmän pallon nopeutta, kestävyyttä ja kustannustehokkuutta; laajalti käytössä harjoituksissa, seuroissa, kouluissa ja harrastuskentillä.
Maahockey ja miekkailu
Maalit on asetettava tarkalleen takaviivan keskelle, kiinnikkeisiin tai vakaisiin ankkureihin, ja niiden ympärillä on oltava pehmustetut reunat. Maalien takana olevan aidan on oltava riittävän korkea ja vahva pysäyttämään nopeat laukaukset, ja portit on sijoitettava siten, että ne mahdollistavat varusteiden kuljettamisen ja huoltotöiden suorittamisen.
Kastelu ja kuivatus
Märkä nurmikko vaatii tasaisen kastelun ja viemäröintijärjestelmän, joka pystyy käsittelemään sekä sadevettä että kastelulaitteiden vettä. Kuivat ja hiekalla peitetyt kentät tarvitsevat vain viemäröinnin, mutta senkin on oltava mitoitettu paikallisen ilmaston mukaan.
Pelaajien turvallisuus ja pelialustan suorituskyky
Hyvä pelikenttä on tasainen, yhtenäinen ja anteeksiantava. Tasaisuus takaa pallon ennustettavan rullaamisen, tasainen pallonopeus on jääkiekkokentän keskeinen ominaisuus, ja hyvin valittu iskunvaimennus vähentää niveliin kohdistuvaa rasitusta.
Suunnittelua koskevat näkökohdat: 4 unohdettua yksityiskohtaa
- Tekonurmen saumojen sijoittelu: sijoita saumat kauas maalialueiden, rangaistuspotkupaikan ja laukaisupiirin ulkopuolelle, joissa kuluminen on voimakkainta ja pallon kosketus tiheintä. Saumat on liitettävä tarkasti, jotta ne eivät nouse ylös tai tule näkyviin.
- Nurmikon reunavakaaja: nurmikon reuna-alueelle tarvitaan tukeva reunakivi tai reunavakaaja, jotta nurmikko ei pääse liukumaan, kohoamaan tai muodostamaan kompastumisvaaraa.
- Viemäriaukkojen sijoittelu: aukkojen on vastattava kentän lopullista kaltevuutta, ja niihin on päästävä käsiksi tarkastusta ja puhdistusta varten.
- Kastelujärjestelmän koordinointi: kasteluputket, viemärit ja nurmikerrokset on suunniteltava ja asennettava järjestyksessä, sillä myöhäiset muutokset voivat tarkoittaa, että valmiiseen pintaan joudutaan tekemään leikkauksia.
Rakennustöiden aloittamista edeltävä koordinointikokous, johon osallistuvat pohjatyö-, viemäröinti-, kastelu- ja nurmityöryhmät, estää suurimman osan näistä ongelmista.
Pyydä tarjous jääkiekkokentän tekonurmesta MightyGrassilta
Olipa kyseessä sitten urakoitsija, joka laatii tarjousta, koulu, joka suunnittelee uutta kenttää, tai jälleenmyyjä, joka hankkii maahockeykentän tekonurmea. Lähetä meille kentän piirros, tavoiteltu kentän koko, pelitaso ja sijainti, niin toimitamme sinulle suosituksen maahockeykentän tekonurmijärjestelmästä, rullien sijoittelukaavion sekä määrällisen arvion.
Ota yhteyttä MightyGrass Ota yhteyttä tiimiimme jo tänään, niin saat erittäin kilpailukykyisen tarjouksen ja voimme aloittaa yhteistyömme.
FAQ
Kuinka paljon tekonurmea tarvitaan maahockeykenttään?
Täysikokoisen jalkapallokentän pelialue on noin 5 027 m² (54 100 neliöjalkaa). Kun otetaan huomioon liukualueet ja hukkatila, useimmissa hankkeissa tilataan noin 5 500–6 200 m².
Minkälaista tekonurmea käytetään maahockeyyn?
Jääkiekossa käytetään erityistä lyhytnukkaista tekonurmea, jota on saatavana märkä-, kuiva- tai hiekalla peitettyinä järjestelminä ja jonka tiheät kuidut takaavat pallon nopean ja tasaisen vierimisen.
Mikä ero on märän ja kuivan jääkiekkoturpeen välillä?
Märkää nurmikkoa kastellaan ennen peliä ja pelin aikana, jotta pallon nopeus olisi mahdollisimman suuri ja tasainen, kun taas kuiva nurmikko on suunniteltu pelattavaksi ilman kastelua, mikä alentaa käyttökustannuksia ja hidastaa pelin kulkua hieman.
Mitkä ovat sisähockeykentän mitat?
FIH:n suosittelema kentän koko on 44 m × 22 m, ja pienin sallittu koko on 36 m × 18 m. Pitkät sivut rajoittuvat sivulaitoihin ja lyhyet päät takaviivoihin, ja rajojen ulkopuolella on turva-alue.
Pitääkö maahockeykentän tekonurmi kastella?
Ainoastaan vesipohjaiset (märkä) järjestelmät vaativat kastelua. Kuiva- ja hiekalla peitetyt nurmikot eivät yleensä vaadi sitä.
Mikä on FIH:n hyväksymä jääkiekkokentän tekonurmi?
Kyseessä on nurmikko, joka on läpäissyt FIH:n jääkiekkonurmikon laatuprogramman mukaiset testit, joissa arvioidaan suorituskykyyn vaikuttavia tekijöitä, kuten pallon vierintää, iskunvaimennusta ja kestävyyttä. Sertifiointiluokat ja vaatimukset muuttuvat, joten tarkista voimassa oleva FIH-standardi, kun teet valintaa.


